Elinaika

Näin viime viikolla unta, että lääkärin mukaan minulla on puoli vuotta elinaikaa.

Siihen nähden että aika moni uni on toteutunut myöhemmin elämässä, hieman ehkä pelottava uni...
Ystäväni totesi minulle unesta kerrottuani: "toivottavasti et kuole puolen vuoden päästä, vastahan oon saanut suhun tutustua". Sellainen, jos mikä lämmittää sydäntä.

Osta mainos blogillesi lautalta ja joudu huijauksen uhriksi

Olin jollain lautalla, jossa oli paljon kansipaikkarivejä alhaalta ylös amfiteatterityyliin. Lautta oli pyöreähkön mallinen ja todellakin, penkkirivejä oli joka puolella. Suurin osa penkeistä oli merkattu eri värisillä ja merkkisillä paperiarkeilla, selvisi, että niitä myytiin ja vuokrattiin blogin pitäjille, jotta blogi olisi mahdollisimman näkyvä. Porukkaa oli paljon ja monet kiiruhtivat merkkaamaan omia penkkejään. Pian alkoi olla aallokkoa ja isompia pärskeitä tuli jo useampia penkkirivejä ylöspäin. Siirryin lähemmäs lautan runkoa ja yläkerroksia muutaman muun kanssa. Yksi muista oli Sarah Jessica Parkeria muistuttava nainen, joka kiljui haluavansa pois lautalta ja riemuitsi lähestyvästä helikopterista. Jostain syystä hän luuli sen tulleen pelastamaan ihmisiä, mutta totuus paljastui kun yritimme kiivetä rautaisia ritiläportaita ylemmäs, lautan henkilökunta poistui helikopterilla paikalta (huijasivat tyhmiltä rahat ja jättivät sen jälkeen oman onnensa nojaan). Ritiläportaat repeytyivät irti seinistä, pultteja oli löystetty siltä varalta että joku yrittäisi kiivetä. Joku nuori mies tarttui seinässä olevaan vanhaan puhelimeen vain huomatakseen että sen piuhat oli katkottu. Hän oli kuitenkin katsonut riittävästi MacGyveria, jotta alkoi iskemään piuhoja keskenään yhteen ja ne alkoivat kipinöidä (hmmm….). Hän roikkui luurissa ja puhelu kytkeytyi jonnekin kummaan paikkaan, nuorukainen yritti uudelleen.

Tässä vaiheessa sitten herätyskello soipi ja vaikka kuinka teki mieli jatkaa unen katsomista, päätin herätä. Ja nyt useampi tunti myöhemmin sapettaa, kun en tiedä miten kävi….

Hullu nainen yrittää räjäyttää kaupungin

Olin käymässä kaverini kanssa hänen vanhempiensa (jotka ovat eronneet vuosia sitten mutta eivät tiedä ovatko eronneet vai eivät) luona suuressa kartanossa, jossa huoneiden koko oli valtava ja hetken sai etsiä ennenkuin löydettiin keittiöön, jossa muhi padassa jotakin hyvää meille illalliseksi.
Seuraavassa hetkessä olinkin jossain maanalaisella juna-asemalla, jonne tulvi vettä jostain aivan hurjaa vauhtia. Pakko oli kiivetä muiden ihmisten tungeksiessa portaiden kaiteita pitkin ylös maan pinnalle, jossa vesi valloitti jo teitä.

Navigaatio autoon!

Näin unta että sain jostain hyvää sekundaa olevan navigaatiolaitteen autooni (hassua kyllä, tuotteen merkki oli erään kemikaalivalmistajan...)!

Aamulla olin katkerana puolisolle, kun ei navigaatiota ollutkaan autossa....

Levoton yö kaiken kaikkiaan

• Miespuolinen työkaverini TK oli tuonut lapset töihin mukanaan ja lähtiessään töistä toi päivän aikana kertyneet laskut minulle ja yritti lahjoa jollain Grinch-dvd:llä etten laittaisi niitä enää hänelle takaisin.

• Sihteeri toi postin joukossa vahingossa valituskirjeen, jossa työkaverini TR ilmaisi huonolla käsialalla huolensa siitä, miten minä väärinkäytän administrator-tunnusta eräässä ohjelmassa (jossa administrator-tunnuksella ei oikeasti tee yhtään mitään) ja kollegani oli allekirjoittanut kirjeen. En tiedä kenelle kirje oli suunnattu…

• Miespuolinen ystäväni KT kertoi ettei pysty nukkumaan silloin tulee inspiraatio piirtää tussilla (ei omaa taiteellista lahjakkuutta).

• Hartwall-areenan kaltaisessa rakennuksessa oli alakerrassa koiria lukkojen takana, kun karmea tulva iski. Juoksimme toisen talon katolta hallin katolle ja aloimme etsiä paikkaa mistä rikkoa ovi tai ikkuna. Hetken etsiskelyn jälkeen saatiin ovi auki, vesi nousi jo katon reunalle. Juoksin alas kerros toisensa jälkeen ja vihdoin löytyi viimeinen ovi, jonka potkin rikki ja koirat alkoivat juosta ovesta kohti portaita ja ylös kovaa vauhtia. Valitettavasti kukaan ei katolla kerennyt ohjata koiria ja osa ensimmäisistä koirista juoksi niin reunalle, että aallot huuhtaisivat ne veden armoille. Suurin osa saatiin kuitenkin pelastettua, mukaanlukien oma pieni koirani.

• Talvella olimme Keski-Suomessa appivanhempieni mökille menossa ja mökki häämöttikin jo jään toisella puolella. Keskellä jäätä puolisoni isä sanoo, että tähän jäädään sitten nukkumaan. Johon ihmettelin että eihän tämä jää sitä kestä! Oli leuto talvi ja jää oli suht heikkoa. Äijä oli kuitenkin sitä mieltä että siihen voi jäädä, kun makaa tasaisesti!

• (Teini-ikäisenä olin töissä leirintä-alueella, siellä oli myös eräs VM, jonka kanssa tulimme varsin hyvin toimeen.) Nyt olin reilun kahdenkymmenen ja menin “kesäleirille” töihin…. lopputulos oli kuitenkin se, että olin itse leirillä ja VM tuli valvojakseni! Minulta otettiin pois kännykkä ja muut, ja minut passitettiin lasten joukkoon.

Serkku menee naimisiin

Serkkuni (mies) on lähdössä tänään pitkälle matkalle kaukomaille ja eilen hän ilmoitti minulle, että koko reissu alkaa siitä että hän menee naimisiin matkakumppaninsa kanssa. Matkakumppani on myös mies. (...hmmm..... outoa....)

Traktoreita järveen ja tulva!

Olin järven rannalla sijaitsevan talon keittiön ikkunan ääressä anoppini kanssa, katselemassa kuinka järven jäällä oli appiukko ja jotain muuta porukkaa. Tarkoitus oli siirtää sellainen pieni traktori järven jään yli. Keskellä järveä jää kuitenkin petti ja traktori mulahti veden alle. Porukka seisoo siinä ja kummastelee tapahtunutta. Sitten tulee perässä iiiiiso traktori ja ihmettelen, etteikö se meinaa pysähtyä ollenkaan - ja mulahtaa saman tien jorpakkoon edellisen perässä. Kuski kerkesi hypätä kyydistä. Mulahduksesta nousee julmettu aalto, lähdemme anopin kanssa juoksemaan talon toiseen päähän ja sivusilmällä näen kodinhoitohuoneen ikkunasta kuinka vesi on noussut jo parin metrin korkeudelle. Juoksimme ulos talosta ja ykskaks tajusin että kolme koiraani oli hukassa, kaikki olivat pihalla. Huusin juostessani ja sainkin kaapattua kainaloon Mustin (nimi muutettu :) ja pienen jackrusselinpennun, jonka olimme juuri ottaneet vähän aikaa sitten. Vanhin koiristamme juoksenteli mäen päällä ja huokasin helpotuksesta, kaikki oli saatu turvaan.

Juhlimme jonkun Jaskan omakotitalossa, jonka pihassa oli liekassa Suomen pystykorva. Se oleskeli vadelmapensaiden luona suurimman osan ajasta. Saunoimme neljä miestä ja minä, olivat kovin ystävällisiä minua kohtaan. Yhtäkkiä saunaan tuli kylmä ja vedin villapaidan päälleni. Joku huomasi sen ja heti alettiin heittää löylyä, jotta minun ei olisi niin kylmä. Myöhemmin selvisi, että Jaska olikin eräs työkaverini M, joka ajelee aina eri autolla ja työskentelee toisessa päässä taloa. Weird...

Veimme murtovarkaiden auton

Olimme mieheni kanssa lomailemassa mökkikylässä ja keskellä päivää mökkiimme tuli murtovarkaita. Juoksimme mökin toisesta ovesta ulos ja kiiruhdimme läheiselle hiekkatielle, josta nappasimme kullanvärisen mersun ja lähdimme ajamaan pois. Samalla tajusimme ottaneemme perässä juoksevien murtovarkaiden auton.

Sukellusveneellä Tukholmaan

Olin töissä ja lähdössä Tukholmaan samana päivänä. Pohdin että millä menisin, kun työkaveri Timo tuli ja ehdotti että menisin sukellusveneellä, firman ATK-päällikkökin oli aamulla lähtenyt sillä Tukholmaan. Timo totesi, että onhan se vähän tyyriimpi kuin ruotsinlaiva, mutta nopeampikin.

Ihan kuin olisi verrannut Tallinnaan kulkevaa helikopteria ja laivaa...

Vaihto-oppilaaksi rapakon taakse

Lähdimme ystäväni Heidin kanssa vaihto-oppilaiksi Yhdysvaltoihin. Aluksi Heidi oli vanha koulukaverini, mutta jossain välissä huomasin että hän onkin eräs tämän nykyisen elämän kaveri. Pelkäsimme molemmat kovasti että minkälaiseen perheeseen menemme ja joudummeko eri perheisiin vai pääsisimmekö samaan paikkaan. Odotimme lentokentällä jännityksestä vapisten, kun perhe tuli hakemaan meitä. Kauhistus, miten rumia he olivat! Oikein noita-akan jälkeläisiä koko perhe. No, myöhemmin huomasimme olevamme oikeasti Rosie O'Donnellin perheessä (oliko sitten hyvä vai huono asia).
Lentokentän ulkopuolella oli joku tori, jonne menimme viettämään porukalla aikaa. Yhdestä kojusta ostettiin mitälie paikallista ihmepöperöä nälkään.
Lentokentän läheisyydessä oli myös huvipuisto, jonne suuntasimme seuraavaksi. En pitänyt ollenkaan koko puistosta (vaikka yleensä kiljun villinä ilosta) ja varsinkaan eräästä jokilaivasta. Kun pääsimme pois laivasta, piti kulkea läpi ihme hökötyksestä, jonka ohjeen mukaan oikealta puolelta joutuu kohtaamaan tappajahain ja vasemmalta puolelta kulkeva pääsee portaita hain ohitse. Koska minulla oli julmettu patukka otsassa, päätin mennä portaita. Kuuluu KABAM! ja muovinen parimetrinen hain retale tippuu suoraan jalkoihini. Oikealta kulkevat pääsivät siis ohitse ja kikattivat minun epäonnelleni. Aku Ankka -kohtaus oli taattu.

Taloa ostamassa

Menin itsekseni katsomaan erästä sopivan hintaista puutaloa, olin ensimmäinen paikalla, omistajaperhe lähti juuri kun tulin. Välittäjä oli tullut jo aiemmin.
Piha oli iso, tilaa vaikka kuinka monelle autolle. Vieressä oli paljon saman aikakauden puutaloja, näkyvyyttä jonkin verran, mutta olihan nyt syksy, puut olivat varistaneet lehdet.

Astuin sisään taloon, välittäjä esitteli minulle keittiön, olohuoneen (todella iso), kylpyhuoneen ja sitten tuli vuokrahuone. Talon nurkasta lähti kummallinen kapea huone, joka oli kytköksissä talon kahta seinää kiertävään verantaan. Kuulemma sitä huonetta oli vuokrattu ja että veranta kuului vuokraan. En käsittänyt miksi veranta kuului sopimukseen.

Olin ulkoa katsonut, että talossa on myös toinen kerros, jossa oli ilmeisesti lasten leikkihuone todella isoine ikkunoineen, mutta kun kysyin, välittäjä nauroi ja sanoi, että ne ovat kadun toisella puolella olevan kerrostalon ikkunat. Ihmettelin että olin muka katsonut taloa niin vinoutuneesti. Talossa ei silti ollut toista kerrosta...

Menimme keittiöön ja puhuimme siitä kuinka tämän ikäisten talojen alkuperäiset asukkaat yleensä piilottivat talon lämmityspattereiden taakse säästönsä. Päätimme kurkata keittiön patterin taakse, nostimme ensin jonkun telinesysteemin sen päältä ja kuinka ollakaan, patterin takana oli muutaman sentin paksuinen salkku. Välittäjä avasi salkun ja siellä oli sekki arvoltaan 862 000FIM. Wau! Talon hinta oli 860 000FIM. Ajattelin jo itsekseni, että saisin shekin ja ostaisin talon, mutta välittäjä sanoi, että se kuuluu nykyisille asukkaille. Kirosin mielessäni, kuinka olisin voinut talon ostamisen jälkeen koluta patterit läpi ja päästä vaikka vähän plussalle...

Teinisuhde

Viime yön unessa minulla oli teinityttönä viikon mittainen suhde paljon vanhempaan mieheen, erääseen nykyiseen kansanedustajaan, joka aiheutti poliisillekin hieman lisätöitä aseen kanssa. Hän omisti äitiystavaraliikkeen, kasinon ja hattuputiikin, jossa isäni asui.

Sitten samana yönä toisessa unessa koirallani roikkui hämähäkki takapuolesta! yyh...
aamulla kaikki oli onneksi hyvin.

Tappelu avaimesta

Olin ystävien kanssa lapsuudenkodissani, joka sijaitsi maaseudulla (olen oikeasti city-lapsi). Toiset nappasivat vintiltä jostain laatikosta avaimen ja lähtivät jonnekin, mihin avain kävi. Minulla ei ollut aavistustakaan mihin. Kun kysyin, mihin olivat menossa, he eivät vastanneet. Kun he olivat menneet, yksi ystäväni sanoi:
- "Kyllä sinä tiedät mihin se avain käy".
Johon totesin, ettei minulla todella ole aavistustakaan.
- "Tiedäthän!"
- "En!"
Tätä jatkui kunnes jo huusimme toisillemme. Sitten emme enää keskustelleet aiheesta. Jonkin aikaa myöhemmin olimme lankaliikkeessä (!) ja pyysin anteeksi huutoani.
Koskaan minulle ei selvinnyt, minne avaimella pääsi (ja harmittaa).

Amerikassa vesipuistossa

Saavuimme kaveriporukalla New Yorkiin, aluksi oli todella synkkää. Tosin satamassa oli suomalainen lakritsitiski, jonne kaksi meistä juoksi. Lähdimme kävelemään kaupunkia ympäri ja oli yllättävän rauhallista suurkaupungiksi. Jatkuvasti mietin, että miten kummassa olin mahtanut lähteä Amerikkaan.

Pian käännyimme hiekkatielle kohti rantaa ja löysimme vesipuiston (esim. Raging Rivers). Aidan toiselta puolen se näytti todella vinhalta ja monipuoliselta ja eräs vekotin kiinnitti kaikkien meidän huomion. Vekottimia näytti olevan hirmuisesti. Lippuja ostettiin kaikille viisi, mutta siihen parhaimpaan vekottimeen ei päässyt kuin kaksi meistä, minäkin jäin odottelemaan vuoroa. Siinä katsellessa huomattiin, ettei se ollutkaan niin hauska, miltä näytti.

Käytävällä oli puhelin ja toinen kavereistamme kysyi oliko minun ikävä koiriani. Vaikka vastasin, ettei vielä ole, hän alkoi puhelimesta näppäillä kirjaimia M-U-S-T-I-J-A-R-U-F-F-E [nimet muutettu ;) ] ja puhelin alkoi hakemaan linjaa. Katkaisin puhelun. Puhelimelta lähtiessämme kaverini joutui nostamaan valuneita sukkahousujani takaisin ylös. Olin nolona.

Kävelimme eteenpäin ja löysimme pari komediashow'ta. En huomannut muiden lähteneen katsomaan sitä toista ja jäin hetkeksi katsomaan toista, kunnes huomasin vieressäni istuvan miehen elehtivän siihen malliin, että alkaa kohta iskeä. Päätin lähteä muiden perään, mutta portaissa päälläni ollut valkoinen lakana jäi johonkin kiinni ja se raotti etumustani osalle katsomoa. Jotkut tsihahtivat. Pääsin irti ja järjestin lakanan uudelleen.

Työkaveri värjäsi hiukseni

Miespuolinen työkaverini toimi omassa työhuoneessaan sivuammatissa kampaajana, huone tosin näytti erilaiselta kuin oikeasti. Hän istutti minut tuoliin ja alkoi kammata; "Kammataanko tälle puolelle?" ja saman tien teki niin.
-"Muuta väriä ei ole kuin kuparisävy".
-"Oho, lähti vähän päänahkaa, ei se haittaa, onpahan terveempi nyt".
-"Tätä on tehty jo kauan tässä muun ohessa, jo edellisessä työpaikassa, ei silloin ollut tiliäkään, minne näitä kirjata. Nyt kirjataan tilille 2014."

Haastattelevat tädit jahtaavat minua

Viime yönä veljeni oli pöllinyt jostain roinaa, jonka seassa oli ainakin yksi pitkä salaojaputki rullattuna. Asuimme äitimme kanssa kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ja meillä oli pieni piha. Olin juuri tullut kotiin, kun kuulin äitini avaavan ulko-oven kahdelle täti-ihmiselle, jotka halusivat haastatella minua ja veljeäni. Veljeni ei ollut kotona, mutta osa hänen tuomistaan roinista oli läjänä lattialla. Vaikka minulla ei ollut osaa tavaroiden haalimiseen, pelästyin tätejä (olin varma, että he tiesivät tavaroista) ja nappasin salaojaputken kainalooni ja pinkaisin pihan ovesta ulos ja kerrostalopihojen läpi läheiseen lehtipuumetsään. Metsä rajoittui järvenrantaan ja jyrkkiin kalliohin. Laskeuduin kalliojyrkännettä alas pitäen puiden oksista vähän tukea ja viskasin salaojaputken jonnekin puiden taakse. Juoksin rantapusikoita myöten karkuun, kunnes jossain vaiheessa päätin mennä kiertotietä takaisin kotiin. Äiti oli selittänyt tädeille, että tyttö oli juuri ollut kotona, mutta hävinnyt johonkin. Takaisin tullessani huomasin, että tädit olivat meillä edelleen.

Jossain vaiheessa yötä lähdin poikaystäväni kanssa Tuurin kyläkauppaan...

Kuulopuheita unissa

Tuttava, jonka kanssa olen vähän tekemisissä, kertoi minulle tavatessamme, että yhteinen tuttavapariskunta aikoo hankkia lapsen. Hän oli kovin tohkeissaan kertoessaan, että pariskunta oli päättänyt tulla raskaaksi seuraavan vuoden huhtikuussa. Nauroin, kun mietin että miten joku voi päättää että juuri silloin se tapahtuisi.

Löysin imurin!

Viime yönä kävelin vanhan yläasteeni lähimaastossa ja löysin viereiseltä hiljaiselta kadulta pölynimurin! Ihan normaalin pölynimurin. Olin todella innoissani ja nappasin sen kainaloon, lähdin kävelemään tietä isompaa risteystä kohti ja päästin sähköjohdon lukituksen vapaalle. Olin riemuissani, kun johto jäi jälkeeni tietä pitkin, ajattelin että kohta saan painaa kelauksen päälle ja johto tulee rullaten takaisin :) (elämän pieniä iloja...)

Autovarkaus!

Eräänä yönä näin suht tylsän ja lyhyen unen siitä, kuinka aamulla töihin lähtiessä kävelemme parkkipaikalle vain huomataksemme, että autoa ei enää ole.

(Olimme juuri puhuneet varashälyttimen hankinnasta...)