Pieleen menneestä ruokailusta päiväkotigalluppiin

Olin menossa kouluun syömään ja istuttiin pöytään johon en olisi halunnut (vesiautomaatin viereen). Varasin viereisen paikkani ystävälleni, mutta siihen istui eräs toinen koulukaveri, välittämättä että olin sen varannut. Tosin siinä oli sitten vielä toinen paikka, jota en ensin huomannut.

Lähdin hakemaan ruokaa Tupperwaren isolla salaattikulholla ja koska lautasta oli vielä sen lisäksi hankala kantaa, laitoin kulhoon ensin keittoa ja sitten lautasen siihen päälle, koitin olla kuin mikäkin tarjoilija. Lautaselle ladoin sitten muuta sapuskaa ja sitten kävi vahinko, lautanen ruokineen molskahti sinne kulhoon upoten soppaan. Käännyin hetkeksi pöytää kohti, mutta käännyin samantien kohti keittiötä ja siellä oli (nykyisestä työpaikkaruokalasta tuttu) T. Pahoittelin kovasti hänelle aiheuttamaani vaivaa ja ojensin kulhon lautasineen. Totesi ettei haittaa ja lähdin ruokalasta lokerikoille.

Joku seurasi perässä ja kyseli aionko oikeasti lähteä nyt jo koulusta, johon vain murahdin että nyt riitti, lähden. Kaivoin lokerosta urheilukassia (ei ollut helppoa) ja osa tavaroista jäi lokeroon. Jouduin kurottelemaan kamoja kädellä sen pohjalta ja sain pikkuhiljaa kerättyä roinat, samalla se joku joka kysyi olenko lähdössä, jutteli vastapäisen lokeron oviaukon kautta minulle (lokerot olivat takaseinästä auki ja hän näki minut kahden lokeron läpi).

Pakkasin kassin ja nappasin fillarin kainaloon kantoon, suunnaten autoa kohti. Avasin farmariSubarun takaoven, nostin kassin ja fillarin kyytiin. Siinä miettiessä miten saisin kiinnitettyä fillarin auton takaosaan, jossa oli jo toinen putkikameli, tuli se joku taas höpöttämään minulle ja antamaan neuvoja, joista ei ollut mitään apua. Meinasin laittaa fillarin kiinni vasemmalle puolelle, jossa toinen jo oli, mutta juuri kun päädyin laittamaan sen kiinni kuitenkin oikealle seinustalle, joku ampui ovet ja katon irti.

Tila oli jotain peliä varten ja ja tartuin itsekin laseraseeseen ampuen joka suuntaan. Hetken päästä peli loppui ja auto oli taas ehjä. Peli alkoi uudelleen, mutten päässyt autolle mitenkään. Sen sijaan aloin jutella miehen kanssa, jota olin vimmatusti ampunut edellisen pelin aikana. Kerroin, etten tiennyt tällaisista pelipaikoista, johon hän että näitähän on joka kulmalla Helsingissä. Naurahdin ja kerroin etten tiedä mitään, kun olen maalta tänne tullut käymään. Kerroin vielä tarkemmin mistä ja hän naureskeli kaverinsa kanssa, etteivät tee sillä tiedolla mitään.

Lähdin kävelemään ja olin pian päästä mummoni vanhalla asunnolla, jossa oli joitain sukulaisia nykyään asumassa. Hetken juteltuani heidän kanssaan katosta näkyi läpi, kuinka lentokone "laskeutui" katolle juuri yläpuolellemme. Huusimme ja juoksimme ulko-ovelle ja katto ryskyi osittain alas, mutta pääsimme ovelle. Sitten ryskyminen loppui ja huomasimme ettei katolla ollut lentokonetta vaan lentokoneen kokoinen kala. Lieneekö kuollut pudotukseen vai oliko jo kuollut ennen pudotusta, sitä emme tienneet. Katselimme taivaalle tulisko muita vai oliko tämä yksilö vaan tippunut jostain itsekseen. Tosin sen laskeutumisrata oli tullut vinosti katolle kuten lentokone, jota ihmettelimme.

Jatkoin matkaa tapahtuneesta huolimatta ja pian kohtasin tien varressa olevan päiväkodin, jossa tehtiin galluppia ohikulkijoiden ja lasten kanssa, kyseltiin mitä aineita haluttiin päiväkodissa opiskeltavan. Päiväkodin seinässä oli taulukko, jonka yläsarakkeissa mainittiin aineita ja vasemmalla oli vastaajan nimi per rivi. Lapset olivat kurahanskoillaan tehneet läts!-jälkiä taulukkoon kohtiin, joista pitivät. 'Syöminen' oli kovassa huudossa ja osa oli jopa onnistunut tekemään erivärisiä kuralänttejä kannattaakseen sitä.
Vastasin siihen ja jatkoin matkaa tietä eteenpäin.

Isä puukottaa äidin ja isoisän

Olin vienyt isäni kerrostalon alakerrassa sijaitsevalle kellarikomerolle, josta oli tarkoitus antaa hänelle yksi tölkkiolut. Katseeni herpaantui hetkeksi ja hän olikin saanut oluen jo tädeiltä, jotka olivat kellareiden yhteydessä töissä samanlaisessa lasihuoneessa kuin sairaalan vastaanotot yleensä. Isä jäi jonnekin istumaan kun löysi seuraa ja lähdin itse kouluttamaan eläintenhoitajia.

Tilaisuudessa oli kymmenkunta eläintenhoitajaa eläimineen, toisilla useampikin mukanaan. Näytin heille miten hieroa hoidokkejaan, miten ne rentoutuvat päivittäisestä hyvästä kohtelusta ja lopuksi rohkaisin heitä koskettamaan eläimiä aina kun mahdollista, luoden suhdetta ja luottamusta paremmaksi. He kiittelivät neuvoista ja vislasin koiraani, joka juosten tulikin jonkun penkin alta ja lähdimme kävelemään portaita kotiin.

Pääsimme ensimmäiselle kerrostalon välitasanteelle jossa oli ulko-ovi, niin ihmettelin miten käytävässä oli koiria irtonaisena ja sain pahan aavistuksen. Lähdin harppomaan portaita ylös todetakseni asuntoni oven olevan selällään. Näin isäni pitkäleipäveitsi kädessään ja eläimiä verisinä pitkin lattiaa. Huusin "Mitä sä olet tehnyt!?!?!?!" ja kaivoin kännykkää taskusta etsien katseella samalla äitiäni. Toisessa nojatuolissa oli isoisäni verissään ja toisessa huoneen toisella puolella verinen äitini, joka paraikaa kramppasi pahoista vammoistaan. Näppäilin 112 ja heräsin.

Herättyäni oli pakko tarkistaa, ettei kädessä ollut kännykkää...sitten halasin puolisoa ja koiraa.
(toim. huom. molemmat isoisäni ovat olleet mullan alla jo vuosikymmeniä)