Pieleen menneestä ruokailusta päiväkotigalluppiin

Olin menossa kouluun syömään ja istuttiin pöytään johon en olisi halunnut (vesiautomaatin viereen). Varasin viereisen paikkani ystävälleni, mutta siihen istui eräs toinen koulukaveri, välittämättä että olin sen varannut. Tosin siinä oli sitten vielä toinen paikka, jota en ensin huomannut.

Lähdin hakemaan ruokaa Tupperwaren isolla salaattikulholla ja koska lautasta oli vielä sen lisäksi hankala kantaa, laitoin kulhoon ensin keittoa ja sitten lautasen siihen päälle, koitin olla kuin mikäkin tarjoilija. Lautaselle ladoin sitten muuta sapuskaa ja sitten kävi vahinko, lautanen ruokineen molskahti sinne kulhoon upoten soppaan. Käännyin hetkeksi pöytää kohti, mutta käännyin samantien kohti keittiötä ja siellä oli (nykyisestä työpaikkaruokalasta tuttu) T. Pahoittelin kovasti hänelle aiheuttamaani vaivaa ja ojensin kulhon lautasineen. Totesi ettei haittaa ja lähdin ruokalasta lokerikoille.

Joku seurasi perässä ja kyseli aionko oikeasti lähteä nyt jo koulusta, johon vain murahdin että nyt riitti, lähden. Kaivoin lokerosta urheilukassia (ei ollut helppoa) ja osa tavaroista jäi lokeroon. Jouduin kurottelemaan kamoja kädellä sen pohjalta ja sain pikkuhiljaa kerättyä roinat, samalla se joku joka kysyi olenko lähdössä, jutteli vastapäisen lokeron oviaukon kautta minulle (lokerot olivat takaseinästä auki ja hän näki minut kahden lokeron läpi).

Pakkasin kassin ja nappasin fillarin kainaloon kantoon, suunnaten autoa kohti. Avasin farmariSubarun takaoven, nostin kassin ja fillarin kyytiin. Siinä miettiessä miten saisin kiinnitettyä fillarin auton takaosaan, jossa oli jo toinen putkikameli, tuli se joku taas höpöttämään minulle ja antamaan neuvoja, joista ei ollut mitään apua. Meinasin laittaa fillarin kiinni vasemmalle puolelle, jossa toinen jo oli, mutta juuri kun päädyin laittamaan sen kiinni kuitenkin oikealle seinustalle, joku ampui ovet ja katon irti.

Tila oli jotain peliä varten ja ja tartuin itsekin laseraseeseen ampuen joka suuntaan. Hetken päästä peli loppui ja auto oli taas ehjä. Peli alkoi uudelleen, mutten päässyt autolle mitenkään. Sen sijaan aloin jutella miehen kanssa, jota olin vimmatusti ampunut edellisen pelin aikana. Kerroin, etten tiennyt tällaisista pelipaikoista, johon hän että näitähän on joka kulmalla Helsingissä. Naurahdin ja kerroin etten tiedä mitään, kun olen maalta tänne tullut käymään. Kerroin vielä tarkemmin mistä ja hän naureskeli kaverinsa kanssa, etteivät tee sillä tiedolla mitään.

Lähdin kävelemään ja olin pian päästä mummoni vanhalla asunnolla, jossa oli joitain sukulaisia nykyään asumassa. Hetken juteltuani heidän kanssaan katosta näkyi läpi, kuinka lentokone "laskeutui" katolle juuri yläpuolellemme. Huusimme ja juoksimme ulko-ovelle ja katto ryskyi osittain alas, mutta pääsimme ovelle. Sitten ryskyminen loppui ja huomasimme ettei katolla ollut lentokonetta vaan lentokoneen kokoinen kala. Lieneekö kuollut pudotukseen vai oliko jo kuollut ennen pudotusta, sitä emme tienneet. Katselimme taivaalle tulisko muita vai oliko tämä yksilö vaan tippunut jostain itsekseen. Tosin sen laskeutumisrata oli tullut vinosti katolle kuten lentokone, jota ihmettelimme.

Jatkoin matkaa tapahtuneesta huolimatta ja pian kohtasin tien varressa olevan päiväkodin, jossa tehtiin galluppia ohikulkijoiden ja lasten kanssa, kyseltiin mitä aineita haluttiin päiväkodissa opiskeltavan. Päiväkodin seinässä oli taulukko, jonka yläsarakkeissa mainittiin aineita ja vasemmalla oli vastaajan nimi per rivi. Lapset olivat kurahanskoillaan tehneet läts!-jälkiä taulukkoon kohtiin, joista pitivät. 'Syöminen' oli kovassa huudossa ja osa oli jopa onnistunut tekemään erivärisiä kuralänttejä kannattaakseen sitä.
Vastasin siihen ja jatkoin matkaa tietä eteenpäin.

Isä puukottaa äidin ja isoisän

Olin vienyt isäni kerrostalon alakerrassa sijaitsevalle kellarikomerolle, josta oli tarkoitus antaa hänelle yksi tölkkiolut. Katseeni herpaantui hetkeksi ja hän olikin saanut oluen jo tädeiltä, jotka olivat kellareiden yhteydessä töissä samanlaisessa lasihuoneessa kuin sairaalan vastaanotot yleensä. Isä jäi jonnekin istumaan kun löysi seuraa ja lähdin itse kouluttamaan eläintenhoitajia.

Tilaisuudessa oli kymmenkunta eläintenhoitajaa eläimineen, toisilla useampikin mukanaan. Näytin heille miten hieroa hoidokkejaan, miten ne rentoutuvat päivittäisestä hyvästä kohtelusta ja lopuksi rohkaisin heitä koskettamaan eläimiä aina kun mahdollista, luoden suhdetta ja luottamusta paremmaksi. He kiittelivät neuvoista ja vislasin koiraani, joka juosten tulikin jonkun penkin alta ja lähdimme kävelemään portaita kotiin.

Pääsimme ensimmäiselle kerrostalon välitasanteelle jossa oli ulko-ovi, niin ihmettelin miten käytävässä oli koiria irtonaisena ja sain pahan aavistuksen. Lähdin harppomaan portaita ylös todetakseni asuntoni oven olevan selällään. Näin isäni pitkäleipäveitsi kädessään ja eläimiä verisinä pitkin lattiaa. Huusin "Mitä sä olet tehnyt!?!?!?!" ja kaivoin kännykkää taskusta etsien katseella samalla äitiäni. Toisessa nojatuolissa oli isoisäni verissään ja toisessa huoneen toisella puolella verinen äitini, joka paraikaa kramppasi pahoista vammoistaan. Näppäilin 112 ja heräsin.

Herättyäni oli pakko tarkistaa, ettei kädessä ollut kännykkää...sitten halasin puolisoa ja koiraa.
(toim. huom. molemmat isoisäni ovat olleet mullan alla jo vuosikymmeniä)

Ystävät käymään

Ystävämme olivat tulossa käymään ja puolisoni oli lähtenyt töistä hakemaan heitä, kävivät kaupassa ja ostoksia katsoessani harmittelin, etten ollut päässyt kauppaan mukaan. Jossain vaiheessa toinen ystävistämme sanoi että puolisoni oli hakenut hänet erikseen bussilta, joka oli tullut melkeinpä kotimme viereen. Sitten olivat kaikki yhdessä menneet pitkälle kauppareissulle. Johan repesi. Mietin miten olivat voineet ohittaa minut kun kerran niin lähellä olivat käyneet!?!

Syöpäseminaari

Lähdin Tampereelle syöpäyhdistyksen seminaariin. Istuessani salissa viereeni tuli työkaverini ML, joka sanoi kertovansa lopuksi, miksi oli siellä. Sitä tilaisuutta ei tullut ja töissä ML olikin muuttunut TH:ksi. Uusi reissu Tampereelle J mukana ja kauppaan kenkähyllylle, jossa ihanat Gaborin kengät vaan oman kooni hylly tyhjä. J luuli että TH oli Tampereella etsimässä autorataa.

Viallinen mehukannu ja luonteenpiirteet

Ystäväni E teki graduaan jossain omakotitalossa jonkun ihmeporukan luona ja sai minut suostuteltua ottamaan sairaslomaa omasta työstäni tullakseni sinne päiväkotiin töihin. Kaduin jo alkumetreillä. Lounaalla kun mehukannu oli huono, paikan johtaja oli sitä mieltä että kaadoin mehut pöydälle koska en osannut käyttää kannua. Väitin pari kertaa vastaan, mutta sitten luovutin ja totesin, että eiköhän tämä ollut tässä. Lähdin ja menin pakkaamaan tavarat. Kuulin että joku juoksi perääni ja tiivistin tahtia.

Elinaika

Näin viime viikolla unta, että lääkärin mukaan minulla on puoli vuotta elinaikaa.

Siihen nähden että aika moni uni on toteutunut myöhemmin elämässä, hieman ehkä pelottava uni...
Ystäväni totesi minulle unesta kerrottuani: "toivottavasti et kuole puolen vuoden päästä, vastahan oon saanut suhun tutustua". Sellainen, jos mikä lämmittää sydäntä.

Osta mainos blogillesi lautalta ja joudu huijauksen uhriksi

Olin jollain lautalla, jossa oli paljon kansipaikkarivejä alhaalta ylös amfiteatterityyliin. Lautta oli pyöreähkön mallinen ja todellakin, penkkirivejä oli joka puolella. Suurin osa penkeistä oli merkattu eri värisillä ja merkkisillä paperiarkeilla, selvisi, että niitä myytiin ja vuokrattiin blogin pitäjille, jotta blogi olisi mahdollisimman näkyvä. Porukkaa oli paljon ja monet kiiruhtivat merkkaamaan omia penkkejään. Pian alkoi olla aallokkoa ja isompia pärskeitä tuli jo useampia penkkirivejä ylöspäin. Siirryin lähemmäs lautan runkoa ja yläkerroksia muutaman muun kanssa. Yksi muista oli Sarah Jessica Parkeria muistuttava nainen, joka kiljui haluavansa pois lautalta ja riemuitsi lähestyvästä helikopterista. Jostain syystä hän luuli sen tulleen pelastamaan ihmisiä, mutta totuus paljastui kun yritimme kiivetä rautaisia ritiläportaita ylemmäs, lautan henkilökunta poistui helikopterilla paikalta (huijasivat tyhmiltä rahat ja jättivät sen jälkeen oman onnensa nojaan). Ritiläportaat repeytyivät irti seinistä, pultteja oli löystetty siltä varalta että joku yrittäisi kiivetä. Joku nuori mies tarttui seinässä olevaan vanhaan puhelimeen vain huomatakseen että sen piuhat oli katkottu. Hän oli kuitenkin katsonut riittävästi MacGyveria, jotta alkoi iskemään piuhoja keskenään yhteen ja ne alkoivat kipinöidä (hmmm….). Hän roikkui luurissa ja puhelu kytkeytyi jonnekin kummaan paikkaan, nuorukainen yritti uudelleen.

Tässä vaiheessa sitten herätyskello soipi ja vaikka kuinka teki mieli jatkaa unen katsomista, päätin herätä. Ja nyt useampi tunti myöhemmin sapettaa, kun en tiedä miten kävi….

Hullu nainen yrittää räjäyttää kaupungin

Olin käymässä kaverini kanssa hänen vanhempiensa (jotka ovat eronneet vuosia sitten mutta eivät tiedä ovatko eronneet vai eivät) luona suuressa kartanossa, jossa huoneiden koko oli valtava ja hetken sai etsiä ennenkuin löydettiin keittiöön, jossa muhi padassa jotakin hyvää meille illalliseksi.
Seuraavassa hetkessä olinkin jossain maanalaisella juna-asemalla, jonne tulvi vettä jostain aivan hurjaa vauhtia. Pakko oli kiivetä muiden ihmisten tungeksiessa portaiden kaiteita pitkin ylös maan pinnalle, jossa vesi valloitti jo teitä.

Navigaatio autoon!

Näin unta että sain jostain hyvää sekundaa olevan navigaatiolaitteen autooni (hassua kyllä, tuotteen merkki oli erään kemikaalivalmistajan...)!

Aamulla olin katkerana puolisolle, kun ei navigaatiota ollutkaan autossa....

Levoton yö kaiken kaikkiaan

• Miespuolinen työkaverini TK oli tuonut lapset töihin mukanaan ja lähtiessään töistä toi päivän aikana kertyneet laskut minulle ja yritti lahjoa jollain Grinch-dvd:llä etten laittaisi niitä enää hänelle takaisin.

• Sihteeri toi postin joukossa vahingossa valituskirjeen, jossa työkaverini TR ilmaisi huonolla käsialalla huolensa siitä, miten minä väärinkäytän administrator-tunnusta eräässä ohjelmassa (jossa administrator-tunnuksella ei oikeasti tee yhtään mitään) ja kollegani oli allekirjoittanut kirjeen. En tiedä kenelle kirje oli suunnattu…

• Miespuolinen ystäväni KT kertoi ettei pysty nukkumaan silloin tulee inspiraatio piirtää tussilla (ei omaa taiteellista lahjakkuutta).

• Hartwall-areenan kaltaisessa rakennuksessa oli alakerrassa koiria lukkojen takana, kun karmea tulva iski. Juoksimme toisen talon katolta hallin katolle ja aloimme etsiä paikkaa mistä rikkoa ovi tai ikkuna. Hetken etsiskelyn jälkeen saatiin ovi auki, vesi nousi jo katon reunalle. Juoksin alas kerros toisensa jälkeen ja vihdoin löytyi viimeinen ovi, jonka potkin rikki ja koirat alkoivat juosta ovesta kohti portaita ja ylös kovaa vauhtia. Valitettavasti kukaan ei katolla kerennyt ohjata koiria ja osa ensimmäisistä koirista juoksi niin reunalle, että aallot huuhtaisivat ne veden armoille. Suurin osa saatiin kuitenkin pelastettua, mukaanlukien oma pieni koirani.

• Talvella olimme Keski-Suomessa appivanhempieni mökille menossa ja mökki häämöttikin jo jään toisella puolella. Keskellä jäätä puolisoni isä sanoo, että tähän jäädään sitten nukkumaan. Johon ihmettelin että eihän tämä jää sitä kestä! Oli leuto talvi ja jää oli suht heikkoa. Äijä oli kuitenkin sitä mieltä että siihen voi jäädä, kun makaa tasaisesti!

• (Teini-ikäisenä olin töissä leirintä-alueella, siellä oli myös eräs VM, jonka kanssa tulimme varsin hyvin toimeen.) Nyt olin reilun kahdenkymmenen ja menin “kesäleirille” töihin…. lopputulos oli kuitenkin se, että olin itse leirillä ja VM tuli valvojakseni! Minulta otettiin pois kännykkä ja muut, ja minut passitettiin lasten joukkoon.

Serkku menee naimisiin

Serkkuni (mies) on lähdössä tänään pitkälle matkalle kaukomaille ja eilen hän ilmoitti minulle, että koko reissu alkaa siitä että hän menee naimisiin matkakumppaninsa kanssa. Matkakumppani on myös mies. (...hmmm..... outoa....)

Traktoreita järveen ja tulva!

Olin järven rannalla sijaitsevan talon keittiön ikkunan ääressä anoppini kanssa, katselemassa kuinka järven jäällä oli appiukko ja jotain muuta porukkaa. Tarkoitus oli siirtää sellainen pieni traktori järven jään yli. Keskellä järveä jää kuitenkin petti ja traktori mulahti veden alle. Porukka seisoo siinä ja kummastelee tapahtunutta. Sitten tulee perässä iiiiiso traktori ja ihmettelen, etteikö se meinaa pysähtyä ollenkaan - ja mulahtaa saman tien jorpakkoon edellisen perässä. Kuski kerkesi hypätä kyydistä. Mulahduksesta nousee julmettu aalto, lähdemme anopin kanssa juoksemaan talon toiseen päähän ja sivusilmällä näen kodinhoitohuoneen ikkunasta kuinka vesi on noussut jo parin metrin korkeudelle. Juoksimme ulos talosta ja ykskaks tajusin että kolme koiraani oli hukassa, kaikki olivat pihalla. Huusin juostessani ja sainkin kaapattua kainaloon Mustin (nimi muutettu :) ja pienen jackrusselinpennun, jonka olimme juuri ottaneet vähän aikaa sitten. Vanhin koiristamme juoksenteli mäen päällä ja huokasin helpotuksesta, kaikki oli saatu turvaan.

Juhlimme jonkun Jaskan omakotitalossa, jonka pihassa oli liekassa Suomen pystykorva. Se oleskeli vadelmapensaiden luona suurimman osan ajasta. Saunoimme neljä miestä ja minä, olivat kovin ystävällisiä minua kohtaan. Yhtäkkiä saunaan tuli kylmä ja vedin villapaidan päälleni. Joku huomasi sen ja heti alettiin heittää löylyä, jotta minun ei olisi niin kylmä. Myöhemmin selvisi, että Jaska olikin eräs työkaverini M, joka ajelee aina eri autolla ja työskentelee toisessa päässä taloa. Weird...

Veimme murtovarkaiden auton

Olimme mieheni kanssa lomailemassa mökkikylässä ja keskellä päivää mökkiimme tuli murtovarkaita. Juoksimme mökin toisesta ovesta ulos ja kiiruhdimme läheiselle hiekkatielle, josta nappasimme kullanvärisen mersun ja lähdimme ajamaan pois. Samalla tajusimme ottaneemme perässä juoksevien murtovarkaiden auton.

Sukellusveneellä Tukholmaan

Olin töissä ja lähdössä Tukholmaan samana päivänä. Pohdin että millä menisin, kun työkaveri Timo tuli ja ehdotti että menisin sukellusveneellä, firman ATK-päällikkökin oli aamulla lähtenyt sillä Tukholmaan. Timo totesi, että onhan se vähän tyyriimpi kuin ruotsinlaiva, mutta nopeampikin.

Ihan kuin olisi verrannut Tallinnaan kulkevaa helikopteria ja laivaa...

Vaihto-oppilaaksi rapakon taakse

Lähdimme ystäväni Heidin kanssa vaihto-oppilaiksi Yhdysvaltoihin. Aluksi Heidi oli vanha koulukaverini, mutta jossain välissä huomasin että hän onkin eräs tämän nykyisen elämän kaveri. Pelkäsimme molemmat kovasti että minkälaiseen perheeseen menemme ja joudummeko eri perheisiin vai pääsisimmekö samaan paikkaan. Odotimme lentokentällä jännityksestä vapisten, kun perhe tuli hakemaan meitä. Kauhistus, miten rumia he olivat! Oikein noita-akan jälkeläisiä koko perhe. No, myöhemmin huomasimme olevamme oikeasti Rosie O'Donnellin perheessä (oliko sitten hyvä vai huono asia).
Lentokentän ulkopuolella oli joku tori, jonne menimme viettämään porukalla aikaa. Yhdestä kojusta ostettiin mitälie paikallista ihmepöperöä nälkään.
Lentokentän läheisyydessä oli myös huvipuisto, jonne suuntasimme seuraavaksi. En pitänyt ollenkaan koko puistosta (vaikka yleensä kiljun villinä ilosta) ja varsinkaan eräästä jokilaivasta. Kun pääsimme pois laivasta, piti kulkea läpi ihme hökötyksestä, jonka ohjeen mukaan oikealta puolelta joutuu kohtaamaan tappajahain ja vasemmalta puolelta kulkeva pääsee portaita hain ohitse. Koska minulla oli julmettu patukka otsassa, päätin mennä portaita. Kuuluu KABAM! ja muovinen parimetrinen hain retale tippuu suoraan jalkoihini. Oikealta kulkevat pääsivät siis ohitse ja kikattivat minun epäonnelleni. Aku Ankka -kohtaus oli taattu.

Taloa ostamassa

Menin itsekseni katsomaan erästä sopivan hintaista puutaloa, olin ensimmäinen paikalla, omistajaperhe lähti juuri kun tulin. Välittäjä oli tullut jo aiemmin.
Piha oli iso, tilaa vaikka kuinka monelle autolle. Vieressä oli paljon saman aikakauden puutaloja, näkyvyyttä jonkin verran, mutta olihan nyt syksy, puut olivat varistaneet lehdet.

Astuin sisään taloon, välittäjä esitteli minulle keittiön, olohuoneen (todella iso), kylpyhuoneen ja sitten tuli vuokrahuone. Talon nurkasta lähti kummallinen kapea huone, joka oli kytköksissä talon kahta seinää kiertävään verantaan. Kuulemma sitä huonetta oli vuokrattu ja että veranta kuului vuokraan. En käsittänyt miksi veranta kuului sopimukseen.

Olin ulkoa katsonut, että talossa on myös toinen kerros, jossa oli ilmeisesti lasten leikkihuone todella isoine ikkunoineen, mutta kun kysyin, välittäjä nauroi ja sanoi, että ne ovat kadun toisella puolella olevan kerrostalon ikkunat. Ihmettelin että olin muka katsonut taloa niin vinoutuneesti. Talossa ei silti ollut toista kerrosta...

Menimme keittiöön ja puhuimme siitä kuinka tämän ikäisten talojen alkuperäiset asukkaat yleensä piilottivat talon lämmityspattereiden taakse säästönsä. Päätimme kurkata keittiön patterin taakse, nostimme ensin jonkun telinesysteemin sen päältä ja kuinka ollakaan, patterin takana oli muutaman sentin paksuinen salkku. Välittäjä avasi salkun ja siellä oli sekki arvoltaan 862 000FIM. Wau! Talon hinta oli 860 000FIM. Ajattelin jo itsekseni, että saisin shekin ja ostaisin talon, mutta välittäjä sanoi, että se kuuluu nykyisille asukkaille. Kirosin mielessäni, kuinka olisin voinut talon ostamisen jälkeen koluta patterit läpi ja päästä vaikka vähän plussalle...

Teinisuhde

Viime yön unessa minulla oli teinityttönä viikon mittainen suhde paljon vanhempaan mieheen, erääseen nykyiseen kansanedustajaan, joka aiheutti poliisillekin hieman lisätöitä aseen kanssa. Hän omisti äitiystavaraliikkeen, kasinon ja hattuputiikin, jossa isäni asui.

Sitten samana yönä toisessa unessa koirallani roikkui hämähäkki takapuolesta! yyh...
aamulla kaikki oli onneksi hyvin.

Tappelu avaimesta

Olin ystävien kanssa lapsuudenkodissani, joka sijaitsi maaseudulla (olen oikeasti city-lapsi). Toiset nappasivat vintiltä jostain laatikosta avaimen ja lähtivät jonnekin, mihin avain kävi. Minulla ei ollut aavistustakaan mihin. Kun kysyin, mihin olivat menossa, he eivät vastanneet. Kun he olivat menneet, yksi ystäväni sanoi:
- "Kyllä sinä tiedät mihin se avain käy".
Johon totesin, ettei minulla todella ole aavistustakaan.
- "Tiedäthän!"
- "En!"
Tätä jatkui kunnes jo huusimme toisillemme. Sitten emme enää keskustelleet aiheesta. Jonkin aikaa myöhemmin olimme lankaliikkeessä (!) ja pyysin anteeksi huutoani.
Koskaan minulle ei selvinnyt, minne avaimella pääsi (ja harmittaa).

Amerikassa vesipuistossa

Saavuimme kaveriporukalla New Yorkiin, aluksi oli todella synkkää. Tosin satamassa oli suomalainen lakritsitiski, jonne kaksi meistä juoksi. Lähdimme kävelemään kaupunkia ympäri ja oli yllättävän rauhallista suurkaupungiksi. Jatkuvasti mietin, että miten kummassa olin mahtanut lähteä Amerikkaan.

Pian käännyimme hiekkatielle kohti rantaa ja löysimme vesipuiston (esim. Raging Rivers). Aidan toiselta puolen se näytti todella vinhalta ja monipuoliselta ja eräs vekotin kiinnitti kaikkien meidän huomion. Vekottimia näytti olevan hirmuisesti. Lippuja ostettiin kaikille viisi, mutta siihen parhaimpaan vekottimeen ei päässyt kuin kaksi meistä, minäkin jäin odottelemaan vuoroa. Siinä katsellessa huomattiin, ettei se ollutkaan niin hauska, miltä näytti.

Käytävällä oli puhelin ja toinen kavereistamme kysyi oliko minun ikävä koiriani. Vaikka vastasin, ettei vielä ole, hän alkoi puhelimesta näppäillä kirjaimia M-U-S-T-I-J-A-R-U-F-F-E [nimet muutettu ;) ] ja puhelin alkoi hakemaan linjaa. Katkaisin puhelun. Puhelimelta lähtiessämme kaverini joutui nostamaan valuneita sukkahousujani takaisin ylös. Olin nolona.

Kävelimme eteenpäin ja löysimme pari komediashow'ta. En huomannut muiden lähteneen katsomaan sitä toista ja jäin hetkeksi katsomaan toista, kunnes huomasin vieressäni istuvan miehen elehtivän siihen malliin, että alkaa kohta iskeä. Päätin lähteä muiden perään, mutta portaissa päälläni ollut valkoinen lakana jäi johonkin kiinni ja se raotti etumustani osalle katsomoa. Jotkut tsihahtivat. Pääsin irti ja järjestin lakanan uudelleen.