Lähdimme ystäväni Heidin kanssa vaihto-oppilaiksi Yhdysvaltoihin. Aluksi Heidi oli vanha koulukaverini, mutta jossain välissä huomasin että hän onkin eräs tämän nykyisen elämän kaveri. Pelkäsimme molemmat kovasti että minkälaiseen perheeseen menemme ja joudummeko eri perheisiin vai pääsisimmekö samaan paikkaan. Odotimme lentokentällä jännityksestä vapisten, kun perhe tuli hakemaan meitä. Kauhistus, miten rumia he olivat! Oikein noita-akan jälkeläisiä koko perhe. No, myöhemmin huomasimme olevamme oikeasti Rosie O'Donnellin perheessä (oliko sitten hyvä vai huono asia).
Lentokentän ulkopuolella oli joku tori, jonne menimme viettämään porukalla aikaa. Yhdestä kojusta ostettiin mitälie paikallista ihmepöperöä nälkään.
Lentokentän läheisyydessä oli myös huvipuisto, jonne suuntasimme seuraavaksi. En pitänyt ollenkaan koko puistosta (vaikka yleensä kiljun villinä ilosta) ja varsinkaan eräästä jokilaivasta. Kun pääsimme pois laivasta, piti kulkea läpi ihme hökötyksestä, jonka ohjeen mukaan oikealta puolelta joutuu kohtaamaan tappajahain ja vasemmalta puolelta kulkeva pääsee portaita hain ohitse. Koska minulla oli julmettu patukka otsassa, päätin mennä portaita. Kuuluu KABAM! ja muovinen parimetrinen hain retale tippuu suoraan jalkoihini. Oikealta kulkevat pääsivät siis ohitse ja kikattivat minun epäonnelleni. Aku Ankka -kohtaus oli taattu.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment