Aamuyöllä ystäväpariskunta tuli kysymään meiltä, voisiko mieheni luovuttaa spermaa heille, kun eivät omaa lasta kykene saamaan.
Jäin miettimään, onko tämä yksi niistä "enneunista", jotka ovat käyneet toteen myöhemmin...
Wednesday, February 13, 2008
Wednesday, January 23, 2008
Hiiriä talossa
Viime yönä olin unessa omakotitalomme vessassa ja kurkkasin wc:n muovimaton alle aivan kynnyksen vierestä. Siellä päivysti pieni hiiri, joka tosin näytti enemmän tältä gerbiililtä (tai näiltä). Nappasin kaveria niskasta kiinni ja annoin meidän kääpiökoiralle, joka hulautti kaverin nielemättä alas kurkusta. Kurkkasin muovimaton alle uudelleen ja siellä oli samantien toinen samannäköinen kaveri. Nappasin taas niskasta kiinni ja mietin hetken, annanko taas koiralle vai mitä teen (ei pieni koira voi jaksaa montaa hiirtä kerralla). Laitoin hiirulaisen pyykinpesukoneeseen ja luukun kiinni, tekisin päätöksen hänen kohtalostaan myöhemmin, olkoon siellä karanteenissa sen aikaa.
Ihmettelin, kun kumpikin hiiri oli ihan nätisti, kun nappasin niskasta kiinni, kumpikaan ei yrittänyt edes purra.
Harmittelin, että miten meillä voi olla hiiriä, kun olen aina sanonut muille omakoteilijoille, ettei meillä onneksi niitä ole.
(herätessä koin helpotusta, kun tajusin, että meillä on wc:ssä laattalattia, ei sitä noin vaan taivuteta ja kurkita lattian alle :) )
Ihmettelin, kun kumpikin hiiri oli ihan nätisti, kun nappasin niskasta kiinni, kumpikaan ei yrittänyt edes purra.
Harmittelin, että miten meillä voi olla hiiriä, kun olen aina sanonut muille omakoteilijoille, ettei meillä onneksi niitä ole.
(herätessä koin helpotusta, kun tajusin, että meillä on wc:ssä laattalattia, ei sitä noin vaan taivuteta ja kurkita lattian alle :) )
Thursday, August 16, 2007
Helppo synnytys
Olipa mukava herätä aamulla helpon synnytyksen jälkeen =D
Olin jossain talossa kun tuntui että synnytys käynnistyy, alkuun päätin että synnytetään siellä sitten. Sitten jossain vaiheessa päätin, että eikun kyllä tästä ny sairaalaan vielä lähdetään. Joku lähti hakemaan paareja. Kävelin kuitenkin ilman paareja jonnekin, jossa oli sitten ambulanssi jo paikalla. Kävin puoli-istuvaan asentoon ja hajareisin, kun samantien tuntui, että jotain tulee ulos. Kun mainitsin asiasta ympärilläoleville, kaikki tulivat auttamaan ja samantien lapsi tulikin ulos. Hassu punainen käärö (siis ihan vastasyntynyt ihmisvauva kylläkin), jolla oli jotain vihreää smegmaa ihollaan. Joku laski lapsen viereeni vasemmalle ja ihmettelin, miksi lapsi on yksin maassa. Nostin smegmaisen lapsen syliini ja siitä rinnalleni, mietin, pitäisikö samantien raottaa rintaliiviä, jotta toinen pääsisi aterialle. Joku pyyhkäisi paperilla pahimman vihreän liman lapsen kasvoilta.
Jäi hyvä mieli, kun kaikki nimettömät ihmiset jotka lähelläni olivat, olivat koko ajan avuliaita.
Ketä ikinä olivatkin...
Tästä unesta tulee mieleen toinen raskausuni, jossa tuttu piti minua lähellään, piti käsiään ympärilläni, risti ne vatsani päälle ja lupasi pitää minusta huolen.
Well, that's a fairytale.
HEHHEH. Eikös tänään ole Iltalehdessä otsikko KAMALA synnytys!
080123 EDIT EDIT EDIT EDIT EDIT 080123
Hassua sinänsä, että näin kun nyt olen raskaana (!), tiedetään että hedelmöittyminen tapahtui juuri ennen kuin näin tuon ensimmäisen unen... weird. Toivottavasti enteilee helppoa synnytystä =D
Olin jossain talossa kun tuntui että synnytys käynnistyy, alkuun päätin että synnytetään siellä sitten. Sitten jossain vaiheessa päätin, että eikun kyllä tästä ny sairaalaan vielä lähdetään. Joku lähti hakemaan paareja. Kävelin kuitenkin ilman paareja jonnekin, jossa oli sitten ambulanssi jo paikalla. Kävin puoli-istuvaan asentoon ja hajareisin, kun samantien tuntui, että jotain tulee ulos. Kun mainitsin asiasta ympärilläoleville, kaikki tulivat auttamaan ja samantien lapsi tulikin ulos. Hassu punainen käärö (siis ihan vastasyntynyt ihmisvauva kylläkin), jolla oli jotain vihreää smegmaa ihollaan. Joku laski lapsen viereeni vasemmalle ja ihmettelin, miksi lapsi on yksin maassa. Nostin smegmaisen lapsen syliini ja siitä rinnalleni, mietin, pitäisikö samantien raottaa rintaliiviä, jotta toinen pääsisi aterialle. Joku pyyhkäisi paperilla pahimman vihreän liman lapsen kasvoilta.
Jäi hyvä mieli, kun kaikki nimettömät ihmiset jotka lähelläni olivat, olivat koko ajan avuliaita.
Ketä ikinä olivatkin...
Tästä unesta tulee mieleen toinen raskausuni, jossa tuttu piti minua lähellään, piti käsiään ympärilläni, risti ne vatsani päälle ja lupasi pitää minusta huolen.
Well, that's a fairytale.
HEHHEH. Eikös tänään ole Iltalehdessä otsikko KAMALA synnytys!
080123 EDIT EDIT EDIT EDIT EDIT 080123
Hassua sinänsä, että näin kun nyt olen raskaana (!), tiedetään että hedelmöittyminen tapahtui juuri ennen kuin näin tuon ensimmäisen unen... weird. Toivottavasti enteilee helppoa synnytystä =D
Wednesday, May 23, 2007
Työuni
Työtoveri alkoi puhumaan, että "jos se lauantai menee hyvin, niin sitten hän alkaa poistamaan multa juttuja aika paljon". Kun kysyin, että mikä lauantai, kavahti hän taaksepäin ja ihmetteli, etten tiedä.
liittyneekö tähän meidän outoon työtilanteeseen...
liittyneekö tähän meidän outoon työtilanteeseen...
Monday, May 07, 2007
Kolmen tunnin yöuni kahdeksan sijaan
Haluaisitko että unikone ronkkii aivokäyrääsi niin ettei sinun tarvitse nukkua enää kahdeksaa tuntia? Kolmekin riittäisi???
Lue lisää: Sky News - Machine Means End To Sleepless Nights
Lue lisää: Sky News - Machine Means End To Sleepless Nights
Tuesday, May 30, 2006
Pieleen menneestä ruokailusta päiväkotigalluppiin
Olin menossa kouluun syömään ja istuttiin pöytään johon en olisi halunnut (vesiautomaatin viereen). Varasin viereisen paikkani ystävälleni, mutta siihen istui eräs toinen koulukaveri, välittämättä että olin sen varannut. Tosin siinä oli sitten vielä toinen paikka, jota en ensin huomannut.
Lähdin hakemaan ruokaa Tupperwaren isolla salaattikulholla ja koska lautasta oli vielä sen lisäksi hankala kantaa, laitoin kulhoon ensin keittoa ja sitten lautasen siihen päälle, koitin olla kuin mikäkin tarjoilija. Lautaselle ladoin sitten muuta sapuskaa ja sitten kävi vahinko, lautanen ruokineen molskahti sinne kulhoon upoten soppaan. Käännyin hetkeksi pöytää kohti, mutta käännyin samantien kohti keittiötä ja siellä oli (nykyisestä työpaikkaruokalasta tuttu) T. Pahoittelin kovasti hänelle aiheuttamaani vaivaa ja ojensin kulhon lautasineen. Totesi ettei haittaa ja lähdin ruokalasta lokerikoille.
Joku seurasi perässä ja kyseli aionko oikeasti lähteä nyt jo koulusta, johon vain murahdin että nyt riitti, lähden. Kaivoin lokerosta urheilukassia (ei ollut helppoa) ja osa tavaroista jäi lokeroon. Jouduin kurottelemaan kamoja kädellä sen pohjalta ja sain pikkuhiljaa kerättyä roinat, samalla se joku joka kysyi olenko lähdössä, jutteli vastapäisen lokeron oviaukon kautta minulle (lokerot olivat takaseinästä auki ja hän näki minut kahden lokeron läpi).
Pakkasin kassin ja nappasin fillarin kainaloon kantoon, suunnaten autoa kohti. Avasin farmariSubarun takaoven, nostin kassin ja fillarin kyytiin. Siinä miettiessä miten saisin kiinnitettyä fillarin auton takaosaan, jossa oli jo toinen putkikameli, tuli se joku taas höpöttämään minulle ja antamaan neuvoja, joista ei ollut mitään apua. Meinasin laittaa fillarin kiinni vasemmalle puolelle, jossa toinen jo oli, mutta juuri kun päädyin laittamaan sen kiinni kuitenkin oikealle seinustalle, joku ampui ovet ja katon irti.
Tila oli jotain peliä varten ja ja tartuin itsekin laseraseeseen ampuen joka suuntaan. Hetken päästä peli loppui ja auto oli taas ehjä. Peli alkoi uudelleen, mutten päässyt autolle mitenkään. Sen sijaan aloin jutella miehen kanssa, jota olin vimmatusti ampunut edellisen pelin aikana. Kerroin, etten tiennyt tällaisista pelipaikoista, johon hän että näitähän on joka kulmalla Helsingissä. Naurahdin ja kerroin etten tiedä mitään, kun olen maalta tänne tullut käymään. Kerroin vielä tarkemmin mistä ja hän naureskeli kaverinsa kanssa, etteivät tee sillä tiedolla mitään.
Lähdin kävelemään ja olin pian päästä mummoni vanhalla asunnolla, jossa oli joitain sukulaisia nykyään asumassa. Hetken juteltuani heidän kanssaan katosta näkyi läpi, kuinka lentokone "laskeutui" katolle juuri yläpuolellemme. Huusimme ja juoksimme ulko-ovelle ja katto ryskyi osittain alas, mutta pääsimme ovelle. Sitten ryskyminen loppui ja huomasimme ettei katolla ollut lentokonetta vaan lentokoneen kokoinen kala. Lieneekö kuollut pudotukseen vai oliko jo kuollut ennen pudotusta, sitä emme tienneet. Katselimme taivaalle tulisko muita vai oliko tämä yksilö vaan tippunut jostain itsekseen. Tosin sen laskeutumisrata oli tullut vinosti katolle kuten lentokone, jota ihmettelimme.
Jatkoin matkaa tapahtuneesta huolimatta ja pian kohtasin tien varressa olevan päiväkodin, jossa tehtiin galluppia ohikulkijoiden ja lasten kanssa, kyseltiin mitä aineita haluttiin päiväkodissa opiskeltavan. Päiväkodin seinässä oli taulukko, jonka yläsarakkeissa mainittiin aineita ja vasemmalla oli vastaajan nimi per rivi. Lapset olivat kurahanskoillaan tehneet läts!-jälkiä taulukkoon kohtiin, joista pitivät. 'Syöminen' oli kovassa huudossa ja osa oli jopa onnistunut tekemään erivärisiä kuralänttejä kannattaakseen sitä.
Vastasin siihen ja jatkoin matkaa tietä eteenpäin.
Lähdin hakemaan ruokaa Tupperwaren isolla salaattikulholla ja koska lautasta oli vielä sen lisäksi hankala kantaa, laitoin kulhoon ensin keittoa ja sitten lautasen siihen päälle, koitin olla kuin mikäkin tarjoilija. Lautaselle ladoin sitten muuta sapuskaa ja sitten kävi vahinko, lautanen ruokineen molskahti sinne kulhoon upoten soppaan. Käännyin hetkeksi pöytää kohti, mutta käännyin samantien kohti keittiötä ja siellä oli (nykyisestä työpaikkaruokalasta tuttu) T. Pahoittelin kovasti hänelle aiheuttamaani vaivaa ja ojensin kulhon lautasineen. Totesi ettei haittaa ja lähdin ruokalasta lokerikoille.
Joku seurasi perässä ja kyseli aionko oikeasti lähteä nyt jo koulusta, johon vain murahdin että nyt riitti, lähden. Kaivoin lokerosta urheilukassia (ei ollut helppoa) ja osa tavaroista jäi lokeroon. Jouduin kurottelemaan kamoja kädellä sen pohjalta ja sain pikkuhiljaa kerättyä roinat, samalla se joku joka kysyi olenko lähdössä, jutteli vastapäisen lokeron oviaukon kautta minulle (lokerot olivat takaseinästä auki ja hän näki minut kahden lokeron läpi).
Pakkasin kassin ja nappasin fillarin kainaloon kantoon, suunnaten autoa kohti. Avasin farmariSubarun takaoven, nostin kassin ja fillarin kyytiin. Siinä miettiessä miten saisin kiinnitettyä fillarin auton takaosaan, jossa oli jo toinen putkikameli, tuli se joku taas höpöttämään minulle ja antamaan neuvoja, joista ei ollut mitään apua. Meinasin laittaa fillarin kiinni vasemmalle puolelle, jossa toinen jo oli, mutta juuri kun päädyin laittamaan sen kiinni kuitenkin oikealle seinustalle, joku ampui ovet ja katon irti.
Tila oli jotain peliä varten ja ja tartuin itsekin laseraseeseen ampuen joka suuntaan. Hetken päästä peli loppui ja auto oli taas ehjä. Peli alkoi uudelleen, mutten päässyt autolle mitenkään. Sen sijaan aloin jutella miehen kanssa, jota olin vimmatusti ampunut edellisen pelin aikana. Kerroin, etten tiennyt tällaisista pelipaikoista, johon hän että näitähän on joka kulmalla Helsingissä. Naurahdin ja kerroin etten tiedä mitään, kun olen maalta tänne tullut käymään. Kerroin vielä tarkemmin mistä ja hän naureskeli kaverinsa kanssa, etteivät tee sillä tiedolla mitään.
Lähdin kävelemään ja olin pian päästä mummoni vanhalla asunnolla, jossa oli joitain sukulaisia nykyään asumassa. Hetken juteltuani heidän kanssaan katosta näkyi läpi, kuinka lentokone "laskeutui" katolle juuri yläpuolellemme. Huusimme ja juoksimme ulko-ovelle ja katto ryskyi osittain alas, mutta pääsimme ovelle. Sitten ryskyminen loppui ja huomasimme ettei katolla ollut lentokonetta vaan lentokoneen kokoinen kala. Lieneekö kuollut pudotukseen vai oliko jo kuollut ennen pudotusta, sitä emme tienneet. Katselimme taivaalle tulisko muita vai oliko tämä yksilö vaan tippunut jostain itsekseen. Tosin sen laskeutumisrata oli tullut vinosti katolle kuten lentokone, jota ihmettelimme.
Jatkoin matkaa tapahtuneesta huolimatta ja pian kohtasin tien varressa olevan päiväkodin, jossa tehtiin galluppia ohikulkijoiden ja lasten kanssa, kyseltiin mitä aineita haluttiin päiväkodissa opiskeltavan. Päiväkodin seinässä oli taulukko, jonka yläsarakkeissa mainittiin aineita ja vasemmalla oli vastaajan nimi per rivi. Lapset olivat kurahanskoillaan tehneet läts!-jälkiä taulukkoon kohtiin, joista pitivät. 'Syöminen' oli kovassa huudossa ja osa oli jopa onnistunut tekemään erivärisiä kuralänttejä kannattaakseen sitä.
Vastasin siihen ja jatkoin matkaa tietä eteenpäin.
Monday, May 29, 2006
Isä puukottaa äidin ja isoisän
Olin vienyt isäni kerrostalon alakerrassa sijaitsevalle kellarikomerolle, josta oli tarkoitus antaa hänelle yksi tölkkiolut. Katseeni herpaantui hetkeksi ja hän olikin saanut oluen jo tädeiltä, jotka olivat kellareiden yhteydessä töissä samanlaisessa lasihuoneessa kuin sairaalan vastaanotot yleensä. Isä jäi jonnekin istumaan kun löysi seuraa ja lähdin itse kouluttamaan eläintenhoitajia.
Tilaisuudessa oli kymmenkunta eläintenhoitajaa eläimineen, toisilla useampikin mukanaan. Näytin heille miten hieroa hoidokkejaan, miten ne rentoutuvat päivittäisestä hyvästä kohtelusta ja lopuksi rohkaisin heitä koskettamaan eläimiä aina kun mahdollista, luoden suhdetta ja luottamusta paremmaksi. He kiittelivät neuvoista ja vislasin koiraani, joka juosten tulikin jonkun penkin alta ja lähdimme kävelemään portaita kotiin.
Pääsimme ensimmäiselle kerrostalon välitasanteelle jossa oli ulko-ovi, niin ihmettelin miten käytävässä oli koiria irtonaisena ja sain pahan aavistuksen. Lähdin harppomaan portaita ylös todetakseni asuntoni oven olevan selällään. Näin isäni pitkäleipäveitsi kädessään ja eläimiä verisinä pitkin lattiaa. Huusin "Mitä sä olet tehnyt!?!?!?!" ja kaivoin kännykkää taskusta etsien katseella samalla äitiäni. Toisessa nojatuolissa oli isoisäni verissään ja toisessa huoneen toisella puolella verinen äitini, joka paraikaa kramppasi pahoista vammoistaan. Näppäilin 112 ja heräsin.
Herättyäni oli pakko tarkistaa, ettei kädessä ollut kännykkää...sitten halasin puolisoa ja koiraa.
(toim. huom. molemmat isoisäni ovat olleet mullan alla jo vuosikymmeniä)
Tilaisuudessa oli kymmenkunta eläintenhoitajaa eläimineen, toisilla useampikin mukanaan. Näytin heille miten hieroa hoidokkejaan, miten ne rentoutuvat päivittäisestä hyvästä kohtelusta ja lopuksi rohkaisin heitä koskettamaan eläimiä aina kun mahdollista, luoden suhdetta ja luottamusta paremmaksi. He kiittelivät neuvoista ja vislasin koiraani, joka juosten tulikin jonkun penkin alta ja lähdimme kävelemään portaita kotiin.
Pääsimme ensimmäiselle kerrostalon välitasanteelle jossa oli ulko-ovi, niin ihmettelin miten käytävässä oli koiria irtonaisena ja sain pahan aavistuksen. Lähdin harppomaan portaita ylös todetakseni asuntoni oven olevan selällään. Näin isäni pitkäleipäveitsi kädessään ja eläimiä verisinä pitkin lattiaa. Huusin "Mitä sä olet tehnyt!?!?!?!" ja kaivoin kännykkää taskusta etsien katseella samalla äitiäni. Toisessa nojatuolissa oli isoisäni verissään ja toisessa huoneen toisella puolella verinen äitini, joka paraikaa kramppasi pahoista vammoistaan. Näppäilin 112 ja heräsin.
Herättyäni oli pakko tarkistaa, ettei kädessä ollut kännykkää...sitten halasin puolisoa ja koiraa.
(toim. huom. molemmat isoisäni ovat olleet mullan alla jo vuosikymmeniä)
Subscribe to:
Posts (Atom)