Olin ystävien kanssa lapsuudenkodissani, joka sijaitsi maaseudulla (olen oikeasti city-lapsi). Toiset nappasivat vintiltä jostain laatikosta avaimen ja lähtivät jonnekin, mihin avain kävi. Minulla ei ollut aavistustakaan mihin. Kun kysyin, mihin olivat menossa, he eivät vastanneet. Kun he olivat menneet, yksi ystäväni sanoi:
- "Kyllä sinä tiedät mihin se avain käy".
Johon totesin, ettei minulla todella ole aavistustakaan.
- "Tiedäthän!"
- "En!"
Tätä jatkui kunnes jo huusimme toisillemme. Sitten emme enää keskustelleet aiheesta. Jonkin aikaa myöhemmin olimme lankaliikkeessä (!) ja pyysin anteeksi huutoani.
Koskaan minulle ei selvinnyt, minne avaimella pääsi (ja harmittaa).
